Minussa on paljon pita-alaa ja paljon kuvia, monen mielestä tatuoinneilla pitäisi olla jokin suuri merkitys tai niiden pitäisi kuvastaa jotakin osa-aluetta eletystä elämästä. Kuudesta kuvasta kahdella on merkitys, muista mä vaan tykkään. Aina tulee vielä se yksi, tällä kertaa se on jo tiedossa. Ekan tatuoinnin otin nilkkaan työkaverin innoittamana, huikea hetki. Tatuoija tiesi että otan ensimmäistä kuvaa ja oli vuorannut lattiat jätesäkillä. Koska kuvaa tehdessä tulee niin paljon veriroiskeita... No, sille hetkelle on naurettu monet kerrat! Tatuoinnit korvaa minulla korut, en käytä korviksia tai rannekoruja, kaulassa roikkuu mielialan mukaan jokin, tai sitten ei. Yksi lemppari kaulakoru mulla on, tai siis se on mun tyttären. Nomination. Aivan ihana ja ehkä sellainen never back-laina. 

Mä tykkään kauniista asioista. Kotia on kiva laittaa ja todella pienellä rahalla voi piristää kummasti. Kirpputorit on geeneissä peritty heikkous. Joku voisi sanoa, että sillähän säästää, mutta nämä ihmiset ei oo ollut mun mukana shoppailemassa. Mä en ostaisi uusia pöytätabletteja tai kirjoja tähän tahtiin kaupoista, kirppareilla on helpompi sortua ostamaan asioita "koska mä haluun". Tosin työttömyyspäivärahalla ei kirppareillakaan voi käydä kovin usein. Kuukausittainen rahasumma on opettanut harkitsemaan hyvinkin paljon ostoja, ja se näkyy erityisesti näissä kodin sisustamisasioissa. Ennen saatoin vaihtaa kalusteiden järjestystä ja verhoja hyvinkin usein ja meillä ei koskaan ollut varmuutta edes olohuoneen sijainnista kun lapset ja mies tuli kotiin mun vapaapäivän jäljiltä. Ehkä toi möbleeraaminen on ollut mulle eräänlaista meditaatiota. Kun tekee jotain konkreettista, niin asiat jäsentyy päässä helpommin. Ja niitä asioita on ollut paljon :) Erityisesti kaikki uudet kokeilut on olleet hauskoja. Muistan kun päätin, että meidän kodista tulee 70-luvun tyylinen ja huonekaluja piti alkaa vaihtaa tiikkisiin. No, se kesti muistaakseni kaksi viikkoa ja päättyi kun tuli aika miettiä sohvaa. Järkyttävän epämukavia sohvia ollut siihen aikaan. Sitten alkoikin maalaisromantiikka...