Anna anteeksi ja unohda. Kaksi asiaa, mitä mulle hoetaan usein, enkä vieläkään kykene niitä ymmärtämään, saatika toteuttamaan.. Olen itsekkin törttöillyt oikein urakalla ja sössinyt lukuisia asioita ja ihmissuhteita. Olen pyytänyt anteeksi ja tarkoittanut sitä ihan koko sydämestäni. En tiedä, olenko saanut anteeksi tai miten anteeksipyyntö on vaikuttanut. Silti, asiat, mitä minulta on pyydetty anteeksi, ei unohdu. Voin sanoa, että joo saat anteeksi..blaablaa, mutta tässä kohtaa mun ohimoiden välineiden sihteeri on järkkymätön. Voin unohtaa ja olen unohtanut lukemattomia erittäin tärkeitä asioita. Asioita, mitä jotkut luulee, että ei vaan voi unohtaa. Mua on pidetty jopa ihan järjettömän kylmänä ja välinpitämättömänä sen takia, että saatan unohtaa joitakin oikeesti merkityksellisiä asioita. Saatan jopa unohtaa miksi olen jollekkin ihmiselle vihainen, mutta en unohda vihata. On hittovie asioita, mitä ei vaan sanota tai tehdä. En tällä hetkellä edes tiedä, mihin tää mun järkkymätön asenne perustuu. Onko mulla edes oikeutta olla näin ehdoton. Varsinkaan kun en itse aina kykene toimimaan oikein. Toisaalta, olen aina hyväksynyt sen että joku katkaisee välit muhun, on vihainen ja loukkaantunut. Ehkä siksi se on "helppo" kestää, koska itsekkin olen niin järkkymätön. Toimin itse ihan samalla tavalla. En aina ole oikeassa, joskus tunteet saa toimimaan vastoin järkeä ja joskus mun järki sanoo toista kuin toisen järki. Entäs sitten kun itse ymmärtää, ettei kyseessä ole mikään henkilökohtainen vääryys? Ja silti menee tunteisiin niin että kolina käy. Onko mulla oikeutta olla vihainen ja pettynyt jos en edes pysty asiaa perustelemaan. Onko se jokin sisäinen väärä hälytys??? Saako jonkin tunteen muuttumaan tahdonvoimalla? Tai pitäisikö saada?