Meillä asuu ihana Auspai-poika, ikää kohta 1,5v. Sen mielestä kotona on tylsää olla yksin ja siksi on pakko ulvoa kun muut lähtee. Sinänsä onni, että olen nyt sairaslomalla ja minulla on mahdollisuus suunnitella menemisiä ja kotona-olo harjoitteluja etukäteen. Poika viettää aikaa yksinollessaan rajatulla alueella, leluja on paljon ja usein joitain uusiakin. Käytössä on myös ultraäänivinkuna-laite, mikä reagoi haukkumiseen ja ulvontaan. Lisäksi, käytössä on kärsimyskukka- ja kauranverso-uute. Aktivointipallot täytetään herkuilla ja ennen lähtöä huoneeseen piilotetaan pekonipuruluita. Lähtemiset ja tulemiset suoritetaan ilman minkäänlaista erityistä huomiota, portti suljetaan ja avataan hyvin vähä-elkeisesti. Rappukäytävässä on istuttu lukemattomia tunteja hömppälehtiä lukien.

Ja nämä ei siis auta, meillä jodlataan edelleen. 

Nyt aloitettiin "työpäivä"kokeilu. Jotkut kutsuu tätä nimellä jääkausi. Koira siis jätetään huomiotta määritellyiksi ajoiksi. Meillä tämä menee kutakuinkin näin; aamulla ylö ja ulos, jonka jälkeen poju menee huoneeseen portin taakse. Aamuruoka uute-tippoineen viedään huoneeseen ja jääkausi alkakoon. "Työpäivän" aikana avaan ja suljen ulko-ovea lukemattomia kertoja, välillä olen "poissa" hetken ja välillä touhuan arjen asioita, kuitenkin koko ajan huomioimatta pojua. Pojun reagointi ulko-oven ääneen on vähentynyt jo parin päivän kokeilulla. Nyt siis "työpäivien" ajan en ole käyttänyt ultraääntä. Alku näyttää hyvältä, täytyy jo pohtia seuraavaa askelta...