Positiivisuutta ja kiitollisuutta. Mä en ole koskaan tajunnut elämäntapa-oppaita, minkäänlaisia. Liittyy ne sitten omaan hyvinvointiin, siivoukseen ja sisustukseen tai johonkin henkiseen asiaan. Silti, mun kirjahyllystä löytyy ainakin nopealla silmäyksellä kaksi. Eilen vilkuilin toista, vähän niinkuin salaa. Tajusin heti sisällysluettelosta, että sitä ei ole ehkä tarkoitus lukea kannesta kanteen, vaan sitä voi imaista silleen aihe kerrallaan. Jokaisen luvun päätteeksi oli ehdotus, miten kyseistä aihetta voi omalta kantilta käsitellä. Päätin kokeilla, joten tähän tulee nyt elämästäni kaikki hyvä, mikä muistan tai olen todeksi kuvitellut. Lapsuudesta olen aina muistanut tosi vähän asioita. En ole edes varma, mitkä asiat muistan oikeasti ja mitkä on muiden kertomasta tehtyjä muistikuvia.  

Lapsuus: 

Hääponi. Menin kitarisaleikkaukseen isän kanssa ja sain reissulta hääponin. Se oli valkoinen, sillä oli tähdenlentomerkit lautasissa, huntu ja etukaviossa sormus. Se oli ihana. 

Mummo, se läheisempi. Istuttiin kalliolla, punaisella lautapenkillä vierekkäin ja oltiin vaan hiljaa. Välillä käytiin kävelemässä kaskelanlenkki ja mummo kertoi kasvien nimiä. Ja oltiin paljon hiljaa. Kerran mentiin junalla Kouvolaan, mummo joutui ostamaan mulle punaiset housut koska satoi kaatamalla ja olin läpimärkä jo Keravan asemalla kun mentiin pyörillä. Vaari juoksi siellä maratonin. 

Koira nimeltä Nouda. Kultainen noutaja, jolle omistaja heitteli jotain pihalla ja mun mielestä koiran nimi oli Nouda. Tätä en taida oikeesti muistaa.

Pyörällä ajaminen. Loitsutiellä opettelin ajamaan pyörällä, siellä oli jonkinlainen tietyö ja tietenkin mätkähdin sinne putkien väliin. Isä huusi jonkinmatkan päästä että nouse ylös, pitää lähteä hakemaan äiti töistä. 

Enemmän muistan tuoksuja ja tunnetiloja. Ulkovessan, puolukanvarvut, koiran anturat...

Teinivuodet:

Mulla oli ystäviä, aina yksi kerrallaan mutta ne oli hyviä. Ihastumisia, poikia, joilla oli jollakin tavalla huonot lähtökohdat. En koskaan ollut ihastunut niihin suosittuihin söpöläisiin, mitä muut tytöt kuolasivat. Näin vain pojat, joita muut ei huomanneet. Jo ylä-asteella yksi pojista teki itsemurhan. Se sai kotona turpaan, kulki aina samoissa vaatteissa. Sitä ei kuitenkaan kiusattu, se olisi vaatinut sen että se olisi huomattu. 

Tanssin hitaita yhen pojan kanssa Rysässä, se kattoi kieroon. Sitten oli sen kaveri, tunsin sen siskon, koska se oli mun isosiskon kaveri. Tää ei ollut sama ilta, mutta törmättiin keskustassa, tyyppi oli ihan kujalla. Nojasi seinään, poltti röökiä ja sanoi odottavansa jotain tyttöä. Ei mennyt montaa päivää kun kuulin, että se oli tappanut itsensä. On vieläkin pimennossa, oliko se tahallinen juttu vai vahinko. Tähän aikaan porukka veti lääkkeitä ja viinaa sekasin. Rohkeimmat poltti pilveä. 

Nyt en enään pysy annetun tehtävän rajoissa, tähän tulee nyt siis vaan asioita, joita muistan. on ne sitten hyviä tai jotain muuta. 

Poikaystävä. Kohtuullisen pelätty kaveri koko kylällä. Toinen puoli naamasta oli tohjona, ollut jo syntymästä asti. Sen isä oli pamauttanut pesismailalla äidin mahaa kun tämä oli ollut viimeisillään raskaana. Sellainen alku sillä pojalla. En mä siihen oikeesti ollut iahstunut, säälin ja toisaalta se haki meille juotavaa aina perjantaisin. Ei tarvinnut kyttäillä kauppojen edessä hakijoita. Me oltiin aina ekana sivistysvirastolla tai aurinkomäellä. Muistan vieläkin että perussetti oli puolikas kossu ja 8 kaljaa. Joka perjantai. Palellutin varpaat teräskärkimaihareissa niin pahasti, että ne ei vieläkään kestä yhtään kylmää, kahdenkymmenen vuoden jälkeen. Tarina tän poikaystävän kanssa ei kestänyt muutamaa viikkoa pidempään, koska se ois halunnut kihloihin. Mä taisin nauraa ja se tais jättää mut. Seuraavan kerran kun näin sen, istuin yhden tutun pojan kanssa keskustassa, tää mun ex-poikaystävä pimahti mustasukkaisuudesta, tuli mun viereen ja laittoi aseen mun ohimolle. En edes pelännyt, katoin sitä silmiin ja kysyin että helpottaako. Tää mun kaveri jonka kanssa istuin, sinkos johonkin sellaisella vauhdilla etten edes huomannut. Ja hetken päästä tää ex-poikaystäväkin lähti. Jäin penkille istumaan, tärisin niin helvetisti vasta jälkeenpäin ja sytytin tupakan. Samaan aikaan vastapäätä olevasta baarista alkoi työntyä porukkaa paniikin vallassa ulos joka ovesta, mikä vaan auki siihen aikaan oli. Ihan mun edessä, muutaman metrin päässä portsari sai kaadettua jonkun kundin maahan ja huus jollekkin että soittakaa poliisit. Järkyttävä kaaos. Tunnistin poken alla makaavan tyypin ja mietin mitä hittoa se on tehnyt. No, se oli heitellyt polttopulloja ja roiskuttanut bensaa ympäri baaria, kun ei ollut saanut enää juotavaa. Taitaa olla vieläkin hoidossa. Tohjonaama on kuollut, aivoverenvuotoon, löytyi kaksi viikkoa kuoleman jälkeen omasta kämpästä hajun perusteella.

Tähän väliin ehkä kuuluu mun punkkarivaihe. Hengattiin Lepakon edessä ja odotettiin että tullaan tarpeeksi vanhoiksi että päästään sisään. Muuta en kyllä tästä muista. Sex Pistols, Apulanta, Tehosekoitin, ekat lävistykset, festarit...

Vähän aikaa pyörin naapurikylän skinien kanssa. En tuntenut niistä ketään, mutta yks tyttö pyys mukaan yhtenä iltana kun ei halunnut yksin mennä. No, se reissu päätyi myös Kouvolaan, mentiin jonkun skinibändin keikalle ja päädyttiin dokaamaan niiden treenikämpille. Siellä oli myös Maria Drockila, se seurusteli sillon bändin laulajan Muken kanssa.Mä sain joltain bändin jäseneltä pilotin ja mun hiukset ajeltiin takaraivolta siiliksi. Päälle jäi pitkä ponnari. Eka kerta kun tuntui siltä, että kuulun johonkin porukkaan. Tää vaihe kesti hyvin vähän aikaa, muutaman viikon. Viimeinen kerta kun näin tyyppejä, oli skinit vs. kinkit Keravalla. Kavereilla oli mitä erilaisimpia aseita mukana, yks päätyi medihelillä teholle kun sitä puukotettiin keuhkoihin ja kaulaan. Tämän taistelun näin istumalla Datsunissa uuden, täysin normaalin ja tavallisen poikaystävän kanssa. Ajettiin "p....rallia"ympäri kylää ja yhtä äkkiä letka pysähtyi kun näitä arjen sotureita alkoi juosta pitkin poikin autoteitä. Tää mun uusi poikaystävä päätti että nyt lähdetään kotiin, koska tämmöinen ei sovi mun silmille ja meillä oli sovittu yhteisaamiainen hänen vanhempien luokse seuraavana päivänä. Mun esikoisen isä.

nyt tarvii taas miettiä hetki